|
Argh. Olihan karmaiseva kokemus, mutta menihän se noin
kulttuurikokemuksen kannalta. Vietin nimittäin viime perjantain
laivalla. Eikä edes ruotsin laivalla vaan karmaisevalla 20 tunnin
risteilyllä Tallinnan edustalle. Edes maihin ei päässyt.
Sen verran kuitenkin voi laskea minun edukseni, että sen ei ollut
tarkoituskaan olla huvimatka, vaan ihan työ sellainen. Edellistä
kuvastaa hyvin ainakin se, että edes tax-freessä en ehtinyt
käydä. Ei sen puoleen, alkoholia en olisi edes ostanutkaan,
mutta herkkuja kylläkin.
Täytyy vieläkin vain ihmetellä mikä ihmiset saa
lähtemään noille savuisille uivien ravintoloitten
matkoille. Olihan tuollakin risteilylla teemana kornisti Love Boat
mutta ainakin mitä niistä tappelevista humalaisista
pariskunnista
pääsi selvyyteen, ainoa mitä yhteista tuolla matkalla
lemmenlaivaan oli, olivat valokuvaus sisään tullessa ja
taustalla soiva Love Boat tunnari.
Mutta toisaalta eihaä sitä koskaan tiedä mitä
romanttista silläkin sammuneella sedällä oli ollut
mielessä joka ilmiselvästi oli painanut hississä
väärää nappia ja eksynyt sen kakkoskannen sijasta
minun kymppikerroksen hyttini oven eteen pakottan minut
puoliväkivalloin siirtämään hänet
metrin verran sivuun päästäkseni edes nukkumaan.
Pahinta kaikesta oli kuitenkin se, että mukana ei ollut edes
kannettavaa tietokonetta (enhän edes omista sellaista hint,
hint!) ja kerrokseni juoma-automaatista loppui Coca-Cola joskus
aamuyöstä ja tarjolla oli enää light-jaffaa ja
Ramlösaa :(
Bottom line: En omaa kovin positiivisia ajatuksia laivaristeilyitä
kohtaan. Karibian sellaiset voisivat tosin olla eri asia...
|
